Turmeltajan Sudensisar

Sussari polveutuu ehdasta kenttäsuvusta ja samaa linjaa jatketaan myöskin tamman kanssa. Ratsuna neitonen on ihan mukiin menevä, ei mikään tähti, mutta ei huonokaan. Tamman kanssa työskentely on pääosin ihan mukavaa, sillä töitä tehdessä Sussari ei todellakaan kiukuttele tai vedä herneitä nenäänsä jokaisesta asiasta kuten muuten sillä on tapana tehdä. Välillä se saattaa ilmaista mielipiteensä tylsistymisen suhteen mikäli samaa tehtävää harjoitellaan liian kauan, eikä meno ole enää tammalle mielekästä. Myöskään heilumisesta tai turhanpäiväisestä nykimisestä Surku ei liiemmin välitä - mutta kuka nyt niistä muutenkaan pitäisi. Ilmaiseksi tamma ei myöskään anna mitään, vaan ratsastajan pitää tehdä kyllä töitä selästä käsin siinä missä Sussarinkin, mikäli tahtoo saada aikaiseksi jotain perusköpötystä hienompaa.

Sileällä mentäessä Sussari on rento ratsu, joka tekee suurinpiirtein aina sen mitä pitääkin. Se on pääosin ihan kuuliainen kaveri, vaikka toki hieman mielialasta riippuen tamman "kuulo" saattaa joskus muuttua kovin valikoivaksi. Vaihtelu ja mielenkiintoiset tehtävät pitävätkin tamman mielenkiinnon työskentelyssä, eikä se pääse tylsistyksissään haaveilemaan kouluaitojen toisella puolella olevan voikukan luokse. Tamman bravuuri on ehdottomasti takapään käyttö ja omalla moottorilla näppärästi eteenpäin puksuttaminen. Se ei yleisemmin välitä isommistakaan häiriötekijöistä, vaan keskittyy ihan hyvin siihen, mitä koti- tai kisakentällä oltiinkaan tekemässä.

Esteet ovat Sussarin lemppareita ja niitä mentäessä tammaan tulee vauhtia sekä särmääkkyytä joita ei välttämättä koulukentillä kovin useasti nähdä. Kauniin ja teknillisesti erinomaisuutta hipovan hyppytyylinsä tamma on ehdottomasti perinyt emältään, mutta valitettavasti matkaan on myös tarttunut Sussarin isän hieman heikohko hyppypaikkojen arviointi, joten siinä tamma tarvitseekin hieman ylimääräistä tukea ratsastajaltaan ettei kaunis tekniikka mene hukkaan ponnistuspaikan osuessa vituralleen. Myös maastoesteet kuuluvat tamman tykkäyslistalle ja niistä Sussari vasta tykkääkin. Hieman erikoisempia viritelmiä tamma saattaa jäädä tutkiskelemaan, mutta ratsastajan reippaalla kannustuksella niistäkin selvitään mainiosti. Vesiesteet ja vesi yleensäkin ovat tammalle mieleisiä ja esimerkiksi kesällä sen kanssa käydäänkin usein uimassa läheisellä järvellä.

Hoidettaessa Sussari on nirppanokka, jonka mielestä lähes aina jokin on pielessä. Olkoon se sitten vaikka mukamas todella kauhea harja, hoitajan hirveän väriset kuteet taikka namipalojen loppuminen hoitajan taskuista, niin tamma kyllä jaksaa murjottaa siitä pitkään. Ihan nätisti se kuitenkin antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet vaikka kauhiasti muka kiukuttaisikin. Harjatessa kannattaa kuitenkin olla ripeä, kuten myös kavioiden puhdistamisessa ellei halua katsoa tamman nyrpeää naamaa tuntitolkulla. Yhdestä hoitotoimenpiteestä Sussari kuitenkin nauttii, sillä pesuboxissa tamma voisi omasta mielestään vaikkapa asua tyhmän karsinan sijasta. Tamman saaminen pois pesuboxista takaisin karsinaan onkin pienimuotoinen operaatio, jossa kannattaa ottaa porkkanalahjonta avuksi. Muuten talutettaessa ja käsiteltäessä Sussari kävelee ihan nätisti perässä, mitä nyt ilmeillään sekä korvillaan koittaa epätoivoisesti viestittää kuinka hanurista Suomen vesi- ja räntäsade sekä kurakelit ovat. Varusteita laitettaessa tamma on kova hyörimään ja pullistelemaan, eikä kuolaimetkaan ole ihan se lempparijuttu, mutta mikään mahdoton varustettava se ei kuitenkaan ole. Matkustettaessa Sussarin lastaaminen on toisinaan helppoa, joskus ei niinkään, riippuen vähän tamman mielentilasta sekä mistä lie tähtien sijainneista. Itse ajon aikana se kuitenkin matkustaa nätisti ja trailerista tullaan pois suhteellisen siedettävällä vauhdilla ilman suurempia ryminöitä. Kisapaikoilla tamma on kovin utelias ja alkuunsa hieman levoton, mutta viimeistään alkulämmittelyissä se kuitenkin rentoutuu ja alkaa keskittymään siihen, mitä tultiinkin tekemään.

Tekstit © Eenu, ellei toisin mainita

Kuvat © Kasvattaja