Hippaleikin Haamusilli

Haamusilli on Hippiksen toinen iki-ihana kasvatti ja sen takia tuo halloweenina syntynyt hurmurivarsa onkin raivannut tiensä mamin mussukkalistalla varsin korkealle sijalle. Osittain Silli sai kuitenkin apua ihanasta suvustaan, sillä mikä olisikaan sen hienompaa kuin se, että kasvatin suvusta äiti, isä ja vaari löytyvät omasta tallista - ja ovat vieläpä tallin ensimmäisiä hevosia.

Vaikka Silli on kerännyt mainetta meidän tallin hyvänä kakkos pullasorsana tehden tilaa kuitenkin ykkössyöpölle Repolle, niin orin työmoraali ja -innokkuus ovat kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Se tykkää kaikenlaisesta työskentelystä niin sileällä, esteillä kuin maastossakin ja sen käsitteleminen selästä käsin onkin varsin mukavaa. Ratsuna Silli on kovasti menossa eteenpäin reippaalla vauhdilla, mutta kyllä ne aina välillä hieman huoltoa kaipaavat jarrutkin löytyvät kun napakasti niitä pyytää. Muuten Silli on kivan kuuliainen ja yritteliäs puttepossu, joka antaa kyllä kaikkensa mikäli selässä istuva matkustajakin vaivautuu tekemään jotain yhteisen hyvän nimissä.

Hieman enemmän Silli on ehkä estemiehiä, sillä täysii paineleminen nyt kun tuntuu kaikista miehistä olevan kivempaa kuin hillitty jalkojen asettelu sileällä, mutta kyllä koulukiemuratkin siltä taipuvat. Siltsu vaatii hyvät alkuverryttelyt, sillä alkuun se meinaa aina olla aikamoinen kankikaikkonen, mutta reippailla taivutteluille se kyllä vertyy ihan kivasti. Sillin bravuuri on ehdottomasti hyvä takapään käyttö ja kuuliaisuus, eikä sen askeltamisessakaan ole mitään silmiin pistäviä suurempia virheitä. Laukkatyöskentely toimii hieman ravihommia paremmin ja tylsä hidas kävely saattaa välillä hieman kiukuttaa kun kovempaakin varmasti päästäisiin.

Esteillä Silli todellakin syttyy ja siellä sitten painellaan menemään sellaista vauhtia, että sporttiponien omistajatkin katsovat lähes kateellisina perään. Vauhtia siis löytyy ja heppavoimia Ferrarin lailla, mutta ohjattavuus ja pito ovatkin sitten ihan toinen asia. Ja ne jarrut, Sillin mielestä se rata nimittäin voitaisiin hypätä vaikka neljä kertaa putkeen ja kivoista esteistä se yrittää sitäkin enemmän. Tähän ongelmaan olemme kuitenkin yrittäneet paneutua sen kanssa ja iän myötä vauhti onkin kaikkien onneksi hieman taantunut eikä enää painella menemään ensimmäiselle nenän eteen osuvalle esteelle ilman ratsastajaa, joka putosi pois pelistä jo alkukiihdytyksissä. Maastoesteillä vauhti ei hiljene vaan pikemminkin päinvastoin, mutta onneksi Silli on osoittautunut varsin varmajalkaiseksi ratsuksi. Ratasuunnittelijan erikoinen mielikuvitus ei ole vielä Silliä kertaakaan hetkauttanut ja se paineleekin rohkeasti esteistä jos toisista sen enempää välittämättä ulkonäköseikoista.

Hoidettavana Silli on keppostelija, joka pysyy tyytyväisenä niin kauan kuin ruokaa on turvan edessä, mutta sen loputtua iskee orille tylsyys ja kiukuttelu. Toimenpiteissä kannattaakin olla ripeä mikäli haluaa selvitä mahdollisimman vähällä mielenterveyden rasituksella ja ruoka-ajat kannattaa hyödyntää mikäli jotain isompaa kannattaa tehdä, sillä ruuan kanssa asiat sujuvat todellakin paljon helpommin. Yleisesti ottaen Siltsukka on kuitenkin suhteellisen helppo kaveri, sillä se rakastaa ihmisten seuraa, tulee toimeen kaikkien kaviokaskavereiden ja tassukavereiden kanssa, eikä valita kurjasta säästä tai hieman pidemmistä ulkoiluajoista. Talutettaessa se käyttäytyy nätisti, vaikka välillä heitetäänkin pientä ylimääräistä lenkkiä herkullisilta vaikuttavien ruohokohtien kautta. Kisapaikoilla ja muuallakin kodin ulkopuolella ori käyttäytyy nätisti, eikä matkustaminenkaan ole tuottanut oripojan kanssa oikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Siinä mielessä se onkin mukava harrastuskaveri ja kun pientä evästä pitää mukana niin meno muuttuu vain entistä helpommaksi.

Sillin kuvat : Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan