Rollaattorikapina
ROLLAATTORIKAPINA alias KITTI
Suomenhevostamma, s. 09.03.2017
Punarautias, 153cm
Koulupainotus, vaativa B
VH00-018-0000
Kitin kasvattaja on Piia Pöyrilä
Kitin omistaja on Hippaleikki, Eenu vrl-13600
Tähtää laatuarvosteluihin, ei vielä palkintoja
Rollaattorikapina alias Kitti on nimensäkin mukaisesti ikuinen kapinasielu joka ei kuitenkaan sen suuremmin rollaattoria tarvitse koska vauhtia tammasta meinaa itsestäänkin löytyä jo aivan liikaa. Kitti meinasikin saada ensin lempinimekseen Mummo, sillä tamman ruokainkeruu joka aamu ja ilta muistuttaa kovaäänistä mummojoukkoa Kelan tiskeillä, mutta mieheni protestoidessa kyseistä nimeä tuli suloisesta liinaharjastamme Kitti. Tamma on periaatteessa ihan peruskiltti puttetapaus, mutta ihmisen (kelatädin) ja Kitin (rollaattorimummon) mielipiteiden ajautuessa erilleen on todellinen sotatanner syttynyt. Kitti osaa justiinsa olla niin itsepäinen kuin vain pieni hevonen suinkin ikinä pystyy ja välillä käydäänkin pitkiä keskusteluja siitä saiko talutettaessa rynniä pää viidentenä jalkana kukkapuskalta toiselle tai kenties käydä maistelemassa myös ne naapurien kukat mitkä todistettavasti ovat aina omia parempia - ja kaksin verroin kielletympiä. Ihmisen ja Kitin mielipiteiden kulkiessa nätisti käsi kädessä ei tamman kanssa ongelmia juurikaan ole vaan se käyttäytyy mallikkaasti. Kiima-aikoina Kitti painelee menemään sitruunan hapattaman naamansa kera ja silloin kaikki on jostain todella syvältä missä pippuritkaan eivät kasva. Kiima-aikoina tamma saakin yleensä olla mahdollisimman paljon ulkona vähällä huomiolla ja liikunnalla jolloin erimielisyyksiltä vältytäänkin tehokkaasti eikä kenellekkään tule paha mieli.
Ratsuna Kitti on mukiin menevä ja ihan ok. Ei se ole mikään kiitoratojen huippu tai aatelinen ylikiiltävä ja älykallis huippusukupolvesta polveutuva kilpatykki joka rohmuaa voitot jokaisesta kisasta mihin se on vain ilmoitettu, mutta ei se myöskään ole sellainen pyöreä poniparka joka sijoittuu aina häntäsijoille. Kitti on varsin ailahteleva mielinen, toisinaan ollaan niin nöyrää likkaa ja kuunnellaan kiltisti kaikkea mitä mami selässä sanoo, mutta joskus painellaan menemään niin että ferrarienkin heppavoimat jäävät kauas taakse - ratsastajasta puhumattakaan. Kitti on myöskin varsin tarkka selässä istujastaan, ylimääräinen heiluminen, suuhun kiinni jääminen tai liian voimakkaat otteet saavat sen herkästi hyppimään pusikoihin ja nostamaan kaikkia päitä yhtä aikaa ilmaan, mutta jälleen kerran kun ratsastaja osaa hommansa viitsii tammakin jotain tehdä. Koulukiemurat ovat Kitin bravuuri, sillä hyvänä päivänä tammalla on mukavan tarmokkaat, mutta letkeät liikkeet sekä se kulkee kauniisti koottuna. Tahtojen välinen taistelu harvoin välittyy ratsukon ulkopuolelle ja vaikka ratsastaja sisäisesti huutaakin kirosanoja sekä hikoilee senkin edestä niin yleisöstö (ja ennen kaikkea arvosteluraadista) meno näyttää kuitenkin aina vahvalta ja yhteistyöhaluiselta. Esteitäkin on Kitin kanssa kokeiltu muutamaan otteeseen, mutta tamma mieluusti keksisi täysin omat ratansa ja ratamestareiden tekemät ovat tietenkin aivan hanurista jolloin meidän suomenhevonen painelee täysin oman mielihalunsa mukaan kivalta esteeltä toiselle jättäen kourallisen välistä. Ehkä siksi me pysytelläänkin niissä kouluradoissa ja kotioloissa visusti ihmisten silmien kantamattomissa harjoitellaan esteitä tamman mielenvirkistykseksi.
Kittiä hoitaessa kannattaa olla huolellinen, hellä ja pirun nopea. Mikään ylimääräinen vitkuttelu ei tule kuuloonkaan, mutta liian nopeat otteet saavat lähinnä tamman ärtymään. Harjaaminen onkin oma taitolajinsa tämän neitosen kanssa, mutta muut toimenpiteet se antaa tehdä suhteellisen nätisti ilman että kaikkien osapuolien pelihousut repeävät. Varusteiden laitossa Kitti käy varsin kuumana ja innokkaana steppaileekin tanssijan tavoin, mutta nopealla toiminnalla saa sille kapineet päälle suhteellisen helposti. Lastauksessa tamman kanssa saa käyttää paljon syömistä, oveluutta ja kärsivällisyyttä, mutta pikkuhiljaa rutiinien myötä koppiin mennään kerta toisensa jälkeen aina vain nätimmin. Kisapaikoilla Kitti on muuten varsin mukava kaveri, mutta tammalla on ikävä tapa lämmittelykentillä alkaa esittämään kaikille komeille pojuille. Kunnon komean orin nähdessään Kitin pasmat menevätkin ihan sekaisin ja työskentelymoodiin takaisin pääseminen voi viedä tovin jos toisenkin puhumattakaan tuskan kyynelien määrästä. Eläinlääkäri on Kitin mielestä pahin vihollinen, tai oikeastaan itse läääri on ikan okei mutta kaikki klinikat ehdoton nou nou. Porkkanalahjonta kuitenkin toimii vielä toistaiseksi varsin hyvin ja ripauksella kärsivällisyyttä selvitään siitäkin kunnialla maaliin saakka.